3/09 Radio Melodia -Sähkeuutisia

TS/Kaarina Salmi

Anita Hietala (oik.) ulkoilee rollaattorin avulla ja Anneli Hedman työntää Helmi-äitiään pyörätuolissa Paltanpuiston liikunta- ja aistipihalla.

Ylös, ulos ja lenkille

Vuosikymmeniä sitten Niilo Tarvajärvi kehoitti kansaa sunnuntaiaamuisin nousemaan ylös ja lähtemään ulos lenkille. Ohje on päivittäin käytössä Paimion Palvelukotisäätiön Paltan palvelukeskuksessa Paimiossa. Asukkaat pääsevät halutessaan ulkoilemaan ja siihen kannustetaan.

Paltanpuiston palvelukeskus on ollut toiminnassa 14 vuotta. Viime vuonna sinne valmistui erityisesti iäkkäille ja liikuntarajoitteisille henkilöille suunniteltu liikunta- ja aistipiha. Aidattu sisäpiha on turvallinen ja talvisinkin pääreitti on aurattu ja hiekoitettu. Ulkoilla voi hoitajan tai omaisen kanssa ja jos kunto sallii, yksinkin.

- Ulkoilu on jokaisen perusoikeus. Taito unohtuu helposti, mikäli ihminen ei pysty tai uskalla liikkua ulkona ja liikkumiskyvyn menetys johtaa laitoshoitoon, sanoo Paimion Palvelukotisäätiön toiminnanjohtaja Marjis Virtanen.

Idea liikunta- ja aistipihan rakentamiseen muhi kauan ja Virtasen lisäksi toiminnallisuuden ideointiin osallistui fysioterapeutti Vesa Kaunonen.

Liikunnan merkitys terveyden kannalta oli yksi ohjenuora Virtasen työssä jo ennen tuloa Paimioon. Hän on koulutukseltaan fysioterapeutti, ja muistaa kuinka uransa alussa Hämeenlinnan terveyskeskuksessa hän joutui esimiehilleen perustelemaan kävelyn hyötyjä palkattuaan alalle aikovia nuoria kävelyttäjiksi.

- Minulta tivattiin, miksi henkilökuntani kävelyttää vuodeosastopotilaita myös ulkona. Kun perustelin asian, kävelyttäminen sai hyvin tuloksin jatkua.

Virtasen mukaan ulkoilu on osa hoitoa. Ulkona hoitaja pystyy havainnoimaan muutoksia asukkaan toimintakyvyssä eri näkökulmasta kuin sisäoloissa.

- Ajatus aistipihasta ja huvimajan saneerauksesta konkretisoitui, kun luin syöpälehdestä artikkelin, jossa syöpään sairastunut tytär pyysi isäänsä tuomaan sairaalaan halon, jotta hän pystyisi nauttimaan puun tuoksusta, kun hän ei enää päässyt isän kanssa luontoon, jossa he olivat paljon yhdessä kulkeneet.

Siitä lähti ajatus rakentaa palvelukeskuksen yhteyteen alue, jolla voi liikkua lopuksi vaikka sängyllä. Pääreitit ja oleskelupaikat on tehty riittävän leveiksi apuvälineille.

Liikunta- ja aistipiha on Paltanpuiston asukkaiden lisäksi viereisten Ehtookonnun vanhusten rivitalojen asukkaiden ja päiväkeskus Tikkalan asiakkaiden käytössä.

Virtanen kertoo, että asukkaiden uni-, psyyken-, särky- ja vatsantoimintalääkkeiden käyttö on hyvin vähäistä.

- Vähäisellä lääkkeiden käytöllä voidaan vaikuttaa ehkäisevästi muun muassa kaatumistapaturmiin.

Kaikki asukkaat eivät alkuun välttämättä halua ulkoilla, eikä heitä siihen pakoteta. Houkutellaan kyllä, ja muiden esimerkki saattaa kannustaa. Myös omaiset ovat tyytyväisiä turvalliseen ulkoilumahdollisuuteen.

- Äiti haluaa ulkoilla ja käyn aina keskiviikkoisin hänen kanssaan ulkoilemassa, sanoo lähipäivinä 93 vuotta täyttävän Helmi HedmaninAnneli -tytär äidin nyökyttäessä päätään, että näin on.

Sateella ulkoilu jää, mutta muutoin sää ei ole este.

Toiminnanjohtaja Marjis Virtasen mukaan henkilökunta suhtautuu ulkoiluun myönteisesti. Ajatus on, että vuoron vaihtuessa aamuvuorolainen auttaa asukkaan ulkoilukuntoon ja iltavuoroon tuleva lähtee hänen kanssaan ulos.

- Kun henkilökunta oivaltaa, että ulkoilu on hoitamista siinä kuin muukin hoitotyö, niin asian järjestäminen ei ole ongelma. Lähtökohta on asukkaan hyvä vointi, mutta piristääpä ulkoilu hoitajaakin.

Paltanpuistossa suunnitteluun osallistui myös arkkitehti Jarkko Ruohola, Erja Rappe Helsingin yliopiston soveltavan biologian laitoksen puutarhatieteen yksiköstä. Nyt yksikössä pro gradu -työtä tekevä Minna-Helena Malin selvittää asukkaiden, hoitajien ja omaisten haastatteluin miten viherympäristö vaikuttaa ikäihmisten hyvinvointiin. arkkitehtitoimisto Jarmo Saarinen Oy:stä. Vihersuunnittelun asiantuntijana oli lehtori

- Meidän liikunta- ja aistipihamme on herättänyt paljon kiinnostusta ja eri vanhustenhuoltoyksiköistä on käyty ja on tulossa henkilökuntaa tutustumaan toimintaamme, sanoo Virtanen.

Piha-alue on eristetty muusta liikenteestä, joten siellä on turvallista liikkua. Pääreitin varteen on rakennettu kaide, josta saa tarvittaessa tukea. Parinkymmenen metrin välein on penkkejä, joilla levätä.

- Penkit on tehty varta vasten vanhuksille. Ne ovat hieman tavallista korkeampia, selkänoja on lähes 90 asteen kulmassa istuimeen, joka ei kallistu taaksepäin. Lisäksi penkin käsinojia voidaan tarvittaessa siirtää.

Pihalle on myös rakennettu muun muassa tasapainolankku, portaat, joilla vahvistaa jalkavoimia sekä nojapuut, jotka auttavat kävelyssä.

Palvelukeskuksen kolmen sivun ympärillä olevalle alueelle on istutettu yli kaksisataa kukkasta ja pensasta. Syksyllä maahan laitettiin myös omenapuita, joten asukkaat voivat käydä muutaman vuoden kuluttua ”omenavarkaissa” nauttimassa pihan antimia.

- Tarkoitus on luoda ”mummolan tuoksu”, eli olemme valinneet perinteisiä vanhoja kasveja, jotka tuovat asukkaille helposti muistoja mieleen, Marjis Virtanen toteaa.

Pihaan on valittu myös sellaisia kasveja, jotka houkuttelevat perhosia ja mehiläisiä.

- Näin voimme kannustaa asukkaita lähtemään ei vain ulkoilemaan, vaan myös katselemaan, kuuntelemaan ja tarkkailemaan luontoa. Yhteiset kahvihetket ovat kaikkien mieleen.

Piha ei suinkaan ole tarkoitettu vain passiiviseksi ihailun kohteeksi. Asukkailla on mahdollisuus myös hoitaa kukkasiaan kasvinhoitopöydällä vaikkapa vaihtamalla kukkiin multia. Pöytätason korkeutta voidaan säätää, joten sen ääreen voi tulla vaikkapa pyörätuolilla.

TIMO MOBERG

30.3.2009 10:44:31