Vanhusten ulkoilu
Paimion vanhukset ulkoilevat uudella elämyspihalla
Paimiossa on jo pitkään panostettu vanhusten ulkoiluun.
Paltanpuiston palvelukeskuksen asukkaita lykästi oikein kunnolla, kun keskus
sai tänä kesänä uuden, elämyksiä ja virikkeitä tarjoavan liikunta- ja
aistipihan.
Paimion Palvelukeskussäätiön toiminnanjohtaja Marjis
Virtanen iloitsee, kun unelma uudesta, erityisesti vanhuksia varten
suunnitellusta pihasta toteutui. Kehittämistyön tavoitteena oli esteettinen,
esteetön, harjoittava ja houkutteleva piha. Sellainen myös saatiin.
- Onnistuin vakuuttamaan säätiön hallituksen ulkoilun
terveyttä edistävistä vaikutuksista vanhuksille: aivot saavat happea ja aistit
positiivisia virikkeitä. Ulkoilu harjoittaa kehoa monipuolisesti ja vaikuttaa
fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn, hän hehkuttaa.
Jos ulkoilu tekee hyvää vanhoille ihmisille, ei siitä ole
haittaa hoitajillekaan. Virtasen mukaan ulkoilu tarjoaa henkilöstöllekin
elvyttävän hetken haukata happea. Kun työ on vaativaa ja raskasta, pienet
ulkoiluhetket piristävät.
Virtanen toivoo, että elämyksiä tarjoavia pihoja saataisiin
maan muihinkin hoitolaitoksiin. Vanhusten ulosvienti on kuitenkin tärkeintä,
olivatpa olot mitkä tahansa. Paltanpuistossa raportointia on vähennetty, jotta
vuorossa oleva hoitaja ehtii valmistella vanhukset ulkoiluun. Iltavuoroon
tulija lähtee heti heidän kanssaan ulos.
- Siinä on aikaa noin yksi tunti ja vartti. Se riittää
mainiosti, jotta mahdollisimman moni vanhus ehditään ulkoiluttaa, Virtanen
sanoo.
Ulkoilu vähentää myös lääkkeiden tarvetta. Paltanpuistossa
uni- ja psyykenlääkkeiden käyttö on vähäistä. Vanhukset nukkuvat hyvin ja heidän
vatsansa toimii, kun heillä on puuhaa päivisin.
Ulos voi myös houkutella
Marjis Virtanen puolustaa voimakkaasti vanhusten oikeutta
ulkoiluun. Kun muutto palvelutaloon on jo muutenkin iso asia, jäljellä olevaa
toimintakykyä tulisi vahvistaa jalkeilla ololla sisällä ja ulkoilulla.
- Meillä on kyllä säännökset vankien ja häkkieläinten
ulkoilusta, mutta vanhuksista on vasta ensimmäiset suositukset. Täällä
Paltanpuistossa ulkoillaan niin kesällä kuin talvellakin.
Ulkona kävely myös tilastoidaan. Käytännössä se tarkoittaa,
että seinällä on paperi, johon ruksataan ne päivät, jolloin asukas on ollut
ulkona. Siitä sitten nähdään, milloin hän on kävellyt ja olisiko jo aika viedä
hänet uudestaan pihalle.
Erityisesti muistisairaiden ihmisten ulkoiluttaminen on haasteellista,
koska heillä ei ole välttämättä omaa halua mennä ulos.
- Silloin pitää käyttää houkuttimia. Lähdemme esimerkiksi
katsomaan, onko kukat hoidettu tai kuljemme lähellä "tuoksuvanaa",
perennoista koostuvaa kukkapenkkiä, Marjis Virtanen vinkkaa.
Nykyaikainen vanhustyö merkitsee Virtaselle muun muassa
sitä, että ulkoilu on kaikille mahdollista. Kun vanhus kävelee pihalla vaikkapa
50 metriä tai 500 metriä, hoitaja voi samalla havainnoida hänen
toimintakykyään. Näin hoitajat oppivat näkemään toimintakyvyn muutokset.
Ulkoilun lisäksi Paltanpuistossa luotetaan kuntouttavaan
työotteeseen. Asukashoitajat toteuttavat sitä yksilöllisesti kunkin asukkaan
hoidossa.
Piha pitää aistit valppaina
Paltanpuiston piha on täynnä silmää, korvaa ja nenää
hiveleviä yksityiskohtia. Yhdestä nurkkauksesta löytyy pieni vesisuihku. Sen
ympärillä olevilla penkeillä voi kuunnella veden solinaa, mutta myös tuulen
tuiverrusta. Marjis Virtanen nimittääkin tätä kohtaa erityiseksi
”herkistelykohdaksi”.
- On tärkeää, että pihalla voisi tehdä jotakin kuten
haravoida tai kitkeä rikkaruohoja. Lisäksi tänne on kasvamassa omenatarha,
jossa voi vapaasti käydä omenavarkaissa, hän nauraa.
Pihalta löytyy kasvinhoitopöytä, jonka lavaa voi nostaa ja
laskea. Pyörätuoliasukaskin voi vaihtaa siellä multaa kukkapurkkiin. Siellä on
myös viinimarjapensaita, jotka on tarkoitettu asukkaiden iloksi ja marjat suun
mausteeksi.
Aidan takana näkyy kaksi isoa, harmaata kiveä, joista
Virtanen toivoo ”muistokiviä”.
- Ajattelin, että nämä olisivat sitä varten, että voisimme
muistella palvelukeskuksessa eläneitä ihmisiä. Näihin ei tule nimiä eikä
laattoja, mutta muisteluun ne silti sopivat.
Penkkejä riittävän tiheästi
Kun pihalla käyskentelee huonokuntoisia vanhuksia, penkit
ovat erityisen tärkeitä. Paltanpuistossa ensimmäinen on jo ulko-oven pielessä.
Asukkaiden ulosmeno onnistuu parhaiten, kun he näkevät penkin heti ovelta.
Pihalla penkit on sijoitettu 20 metrin välein. Osa niistä on kiinteästi
paikoillaan, osa siirreltäviä.
- Penkkejä on oltava niin tiheästi, että vanha ihminen
tuntee olonsa turvalliseksi. Hänen on nähtävä penkki edessään, se ei saa olla
mutkan takana, Marjis Virtanen sanoo.
Paltanpuiston pihalla on myös huvimaja, jonne asukkaan voi
viedä vaikka sängyllä. Huvimajan toiselle puolelle on tulossa kesäkeittiö
grillausta ja kahvinkeittoa varten. Toinen puoli on lasitettu ja siellä voi
istuskella lukemassa tai lepäämässä.
Fyysistä kuntoakaan ei ole unohdettu. Pihalla on pelialue ja
sellaisia kuntoa ylläpitäviä laitteita kuin tasapainolankku, ulkonojapuut ja
heittoteline. Pihaa kiertää myös sorapintainen polku.
- Meidän pihamme välineet eivät kaikki ole kalliita,
Virtanen toteaa. – Halusin tietoisesti välttää puuhamaa-tunnelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti